Kyllä, herra ministeri oli 1980-luvun loistosarja, jossa seurattiin fiktiivisen ministerin kamppailua julkisuuskuvansa puolesta ja virkamiehiään vastaan. Saman polun toista laitaa tallustaa Politiikan nappula/The Thick of It (2005-) -sarjakin.
Edeltäjästään se poikkeaa tyyliltään, jossa on hiukan lainaa totuuselokuvan puolelta. Ei niin, että kyse olisi puhtaasta mockumentarysta, johon kuuluu tietoisuus kameran läsnäolosta. Tämähän osoitetaan yleensä luomalla vaivihkaa merkitseviä katseita kameraan ja/tai pujomalla kohtausten väliin henkilökohtaisia tilityksiä kameralle.
Politiikan nappulassa mielikuva dokumentaarisuudesta syntyy lähinnä perinteisen käsivarakuvauksen käyttämisellä ja hieman suttuisella kuvalla. Otokset myös pätkittyvät hieman mielivaltaisesti, mutta ylipäänsä ideana on lähinnä, että kamera on kärpäsenä katossa ilman, että se olisi aktiivinen toimija. Yllämainitusta johtuen sarjasta puuttuu myös edeltäjänsä naururaita.
Sarjan käsikirjoitukset välttelevät päivänpolttavia teemoja, jolloin ohjelmalle saadaan yleispätevyyttä, joka toimii ajankohdasta ja maasta riippumatta. Toki tarinat pullottavat poliittista satiiria, jonka kärki löytyy Britanniasta, mutta toisaalta ihminen on hieman samalla lailla raadollinen kansallisuudesta riippumatta, joten katsomiskokemus on aivan yhtä riemastuttava niin siellä kuin täälläkin.
Sarjan budjetti ei ole ollut kovin hääppöinen, ensimmäistä tuotantokautta pystyttiin tekemään vain kolme episodia. Vaikka myös ulkoinen loistokkuus ja virtaviivaisuus puuttuivat, oli se jokin sekä sisällössä että näyttelijöissä.
Sarjaa käsikirjoitti seitsemän hengen ryhmä, jota johti Politiikan nappulan idean isä, Armando Iannucci. Myös osaaville ja nahkoihinsa hyvin uineille näyttelijöille annettiin mahdollisuus improvisointiin.
Sarja tapahtuu eräänlaisessa sosiaaliministeriössä, jossa ministeri ehtii vaihtua parikin kertaa sarjan aikana. Heti ensimmäisessä episodissa uudeksi ministeriksi tulee Chris Langhamin esittämä Hugh Abbot, mies jolla on kyllä mielipiteitä ja persoonaa, mutta joka tuntuu olevan koko ajan hukassa ministerinpostissaan. Roolistaan palkitun Langhamin oma yksityiselämä ajoi hänet ammattilisesti sivuraiteelle, ja hänen Abbot-hahmonsa kirjoitettiin ulos kolmannen kauden alussa, ja hänen tilalleen tulee ministeriksi kokematon Nicola Murray (Rebecca Front). Sarja saa tästä muutoksesta kosolti uutta pontta ja nasevuutta dialogeihin.
Päällepäsmärinä sarjassa melskaa Malcolm Tucker (Peter Capaldin tuimasti tulkitsemana), hän on pääministerin ruoska, joka varmistaa, että muut ministerit ovat lojaaleja ja pysyvät ruodussa, ja samalla hän ratkoo hallinnon kriisejä. Ministeriön henkilökunnassa esillä ovat erityisesti ministerin neuvonantajat Glenn Cullen (James Smith) järjen äänenä sekä Oliver Reeder (Chris Addison) aavistuksen ylimieleinen ja innokas selittäjä ja liemeenjoutuja. Lisäksi ministeriössä häärii lehdistövastaavana Terri Coverly (Joanna Scanlan) siivoten ammattimaisesti hallinnon aiheuttamia sotkuja. Ministerin lisäksi kaikki suojelevat omaa selustaansa puukottaen toinen toisiaan sekä avoimesti että selän takana.
Henkilögalleriaa on laajennettu kausien lisääntyessä, joskaan kolmenkaan kauden jälkeen episodeja ei ollut kuuttatoista enempää kasassa. Eräänlainen spin-off -versio oli vuonna 2009 Iannuccin ohjaama In the Loop -elokuva.
Tucker: Sam? Can you get me Terri Coverley and Glenn Cullen? Make them an appointment to come over? I think I got to shout at somebody, you know? Oh, actually, get me John at Culture on the phone, I think I'll have a bit of a shout now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti