perjantai 20. heinäkuuta 2012
Kummitus ja rouva Muir - The Ghost & Mrs. Muir
Vaimoni on noita/Bewitched (1964-72) vetosi nuoreen katsojaan huumorillaan mutta yhtä lailla myös 'taikatempuillaan', kun Samantha helisytti sievää nenäänsä ja teki jännittäviä noitakonstejaan. Paljon käytettiin näiden tuottamiseksi katkaistua otosta, ja hiukan siimojakin, mutta kaikki se toimi kuin unelma, ja uutta episodia oli tuskaisaa jaksaa odotella.
Hieman samoilla scifi tahi pikemminkin paranormaaleilla apajilla kalasteli muutama vuosi myöhemmin toinen sitcom-sarja, joka seurasi Jopi Rinteen Kuollut mies kummittelee (1952) -elokuvan titteliä. Kyse on tietysti sarjasta nimeltään Kummitus ja rouva Muir/The Ghost & Mrs. Muir (1968-70). Kyse on vuoden 1947 samannimisen elokuvan päivittämisestä sarjaformaattiin. Muutostöitä tehtiin kuitenkin, sillä alkuperäinen leffa oli ennemminkin draamaa ja romantiikkaa maustettuna pikkiriikkisellä ripauksella 'kauhuakin'. Nyt tehtiin suoraviivaisempaa komediaa. Samoin aikakausi siirrettiin 1900-luvun alun Englannista nykyaikaiseen Amerikkaan Mainen osavaltiossa sijaitsevaan kuvitteelliseen Schooner Bayn kylään. Pohjana ollut elokuva perustui alunperin Josephine Leslien (salanimellä R.A. Dick) kirjoittamaan romaaniin.
Kehyskertomuksessa Claymore Gregg (Charles Belson Reilly) yrittää vuokrata edesmenneen isoenonsa taloa, jotta voisi selviytyä sen verorästeistä. Leskirouva Muir (Hope Lange), hänen taloudenhoitajansa Martha (Reta Shaw), kaksi lastaan (Harlen Carraher ja Kellie Flanagan) sekä koiransa Scruffy asettuvat sinne taloksi. Talon alkuperäinen omistaja kapteeni Daniel Gregg (Edward Mulhare) oli aikonut tehdä talosta eläköityneiden merimiesten kodin, mutta oli onnettomuudekseen kuollut kaasuonnettomuudessa ennen testamentin tekoa. Kapteeni oli ollut aikanaan naistenmies ja on edelleenkin melkoinen sovinisti. Hän voi itse valita, kenelle näyttäytyy. Saatuaan ensivaikutelman kapteenin luonteesta päättää rouva Muir pakata pesueensa ja lähteä autolla yön selkään. Kapteeni kykenee myös liikuttelemaan esineitä, ja hän ottaa auton ohjauksen omiin käsiinsä ja palauttaa joukon takaisin merenrantatalolle.
Sarjassa käytettiin kiitettävän runsaasti kummituksen ilmestymisiä sekä hänen poltergeist-kykyään, jotta nuoremmankin katsojan mielenkiinto säilyi. Orastavasta romanssista nimihenkilöiden välillä ei ollut niinkään väliä. Vai liekö se ollut sentään epäuskottavaa...
Sarjalle kävi kuitenkin hieman huonosti kotimaassaan. Hope Lange voitti peräkkäisinä vuosina parhaan naispääosanesittäjän Emmy-pystin, mutta se ei taannut sarjasuosiota. Ensimmäisellä kaudella sarjan kamppaili Kolme poikaani/My Three Sons -sarjan kanssa, ja toisella kaudella kisaa piti käydä Perhejuttu/Family Affair (1966-71) -sitcomin kanssa. Kolmatta kautta ei sitten enää tullutkaan, vaan sarja keskeytettiin 50 episodin jälkeen.
Työttömiksi eivät pääosanesittäjät jääneet. Edward Mulhare pistäytyi lukuisissa televisiosarjoissa, mutta sai sitten uuden pidemmän pestin sarjassa Ritari Ässä/Knight Rider (1982-86). Hope Lange puolestaan löysi itsensä nopeasti The New Dick Van Dyke Show (1971-74) -sarjasta, ja ura jatkui tasaisesti sen jälkeenkin muissa produktioissa. Reta Shaw teki mieleenpainuvan sivuroolin Disney-tuotannon valloittavassa Maija Poppasessa (Mary Poppins, 1964), mutta hän on ollut muutenkin todella käytetty keikkatyöntekijä (plakkarissa osat mm. sarjoissa Hitchcock esittää/Alfred Hitchcock Presents, Tyttö tuli taloon/The Farmer's Daughter, The Andy Griffith Show, Wagon Train, Kolme poikaani/My Three Sons, Dick Van Dyke/The Dick Van Dyke Show, Matkalla avaruuteen/Lost in Space, The Lucy Show, Minä vakooja/I Spy, Monkees/The Monkees, Napoleon Solo/The Man from U.N.C.L.E., The F.B.I., Onnenpäivät/Happy Days ja vierailipa hän useammankin kerran myös sarjassa Vaimoni on noita/Bewitched).
Kummitus ja rouva Muir -sarjassa piipahti tietysti vastaavasti muita sarjajyriä, kuten Yvonne Craig (Batgirl Batman-Lepakkomies -sarjasta), Stafford Repp (Chief O'Hara myös Batmanista), Jonathan Harris (tri Smith Matkalla avaruuteen/Lost in Space) ja muualla ansioituneita tähtiä kuten Richard Dreyfuss, Dom DeLuise ja Harry Nilsson.
Meillä sarjaa päästiin katsomaan vuonna 1969.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti