Kolme poikaani - My Three Sons

Perhesarjat ovat television käyttökauraa. Yhä vieläkin saatamme, ainakin sisimmissä toiveissamme, kaihota takaisin niiden kaikki ongelmat ratkovaan, onnelliseen maailmaan. Noilla sarjoilla on yhä annettavaa, olkoonkin, että ne ovat molemmin jaloin irti arkitodellisuudesta.

Kotimaassaan kaikkien aikojen toiseksi pisimpään esitetty perhe-sitcom on Kolme poikaani/My Three Sons (1960-72), jota tehtiin kahdentoista tuotantokautensa aikana huimat 380 episodia. Meillä sarjaa nähtiin Maikkarilla vuonna 1967 ja -68.

Noin pitkä sarja kehittyy väistämättä, etenkin jos keskiössä on 'kolme poikaani'. Kehystarina kertoi alunperin leskimiehestä, insinööri Steven Douglasista, jota erinomainen Fred MacMurray esittää joviaalisti sekä tämän kolmesta pojasta Mikesta (Tim Considine), Robbiesta (Don Grady) ja Chipistä (Stanley Livingston). Talouteen kuuluu myös Stevenin appiukko Bub (William Frawley), joka hoitaa huushollia.

Sarjaa tuotti ensimmäiset viisi vuotta ABC mustavalkoisena, mutta se halusi luopua siitä värien myötä, ja Kolme poikaani siirtyi CBS-kanavalle. Samassa saumassa myös appiukko Bub sai sarjasta kenkää, ja hänet korvattiin tarinassa veljellään Charleylla (William Demarest), joka jäikin siitä eteenpäin uudeksi taloudenhoitajaksi perheeseen. Uloskirjoittamisen syynä oli näyttelijän heikko terveys, ja Frawley itse asiassa kuolikin seuraavana vuonna (ratkaisuun yhä tyytymättömänä). Muitakin muutoksia tapahtui. Perheen vanhin poika Mike kirjoitettiin myös sarjasta ulos (syynä erimielisyydet tuottajan kanssa hänen halustaan ohjata sarjaa ja/tai hänen mielihalunsa ajaa kilpaa, minkä sopimus tietysti kielsi), eikä häntä nähty myöhemmin edes sarjaisänsä uusissa häissä. Koska sarjan nimi kuitenkin oli Kolme poikaani, piti siihen siis saada uusi poika, ja ratkaisuksi keksittiin adoptio. Chipillä on orpo kaveri Ernie (jota näyttelee Chipin näyttelijän oikea veli Barry Linvingston), jonka Steven tarjoutuu adoptoimaan, kun tämän kasvatusvanhemmat muuttavat itämaille.

Myöhempinä tuotantovuosina mm. Robbie avioituu ja saa vaimonsa kanssa kolmoset (kolme poikaa!), isä Steven avioituu leskeksi jääneen opettajattaren kanssa, ja tämän myötä taloon saadaan myös viisivuotias tyttö. Loppupuolella Robbien hahmo kirjoitettiin sarjasta kokonaan ulos (Robbie työskenteli Perussa siltainsinöörinä). Myös Chip muuttaa pois kotoa teinivaimonsa kanssa, ja näin lopulta koko alkuperäinen perhe on pois. Paitsi Steven. Fred MacMurray olikin sarjan näyttelijöistä ainoa, joka esiintyi jokaisessa episodissa. Tosin MacMurrayn sopimus oli merkillinen: hän työskenteli vain 65 päivää vuodessa sarjan parissa ja käytti muun aikansa muihin töihin. Sarjan kuvasten kannalta se tarkoitti sitä, että hän oli käytettävissä 35 päivää keväisin ja 30 päivää syksyisin, ja silloin piti kuvata kaikki kohtaukset, joissa hän oli mukana. Tarinoihin piti näin ollen kirjoittaa usein kohtauksia, joissa isä tekee pitkää päivää toimistossa tai on työmatkalla. Muutenkin henkilögalleria kävi varsin runsaaksi sarjan loppupuolella, ja siksi eri episodeissa keskityttiin aina yhteen henkilöön/henkilöihin kerrallaan muiden jäädessä sillä kertaa taustalle.

Aikakauden kuvaajana Kolme poikaani -sarjasta mieleen piirtyy lähtemättömästi periamerikkalaisen isän kuva: Fred MacMurray imeskelemässä olohuoneen nojatuolissa suoravartista piippuaan.

Kahta kautta lukuunottamatta Kolme poikaani pysyi koko elinkaarensa ajan Amerikan Top kolmessakympissä. Viimeinen notkahdus olikin sitten kohtalokas: sarja lopetettiin kahdennentoista kauden jälkeen MacMurrayn vastustelusta huolimatta. Sarjalle oli ilmestynyt varteenotettava perhe-sitcomien kilpailija, Perhe on pahin/All in the Family (1968-79).