Roger Moore nousi lopulliseen tähtiluokkaan uuden sarjansa Pyhimys seikkailee/The Saint (1962-69) myötä. Hän oli aloittanut pienissä sivurooleissa jo 1940-luvulla ja kasvattanut naamanäkyvyyttään siitä lähtien sekä ison kankaan että television puolella. Moore teki vakuuttavaa työtä myös Suomessa aikanaan esitetyssä Ivanhoe'ssa (1958-59) ja kahdessa muussa sitä seuranneessa sarjassa, mutta Pyhimys sitten räjäytti pankin ja siloitti Mooren tien tähtiin, muun muassa (sinänsä fanien kiistelemänä) James Bondina. Itse asiassa Roger Moorea kosiskeltiin Bondiksi parikin kertaa Pyhimys-sarjan aikana.
Moore loi hieman itseironisen (omahyväisen?), pilke silmäkulmassa tehdyn hahmonsa ja istutti sen Pyhimykseen, Simon Templariin. Hänen kaunis ja ilmeikäs brittiaksenttinsa kruunasi roolin. 1960-luvulla Pyhimys edusti vauhdikasta ja tyylikästä jännitysviihdettä, joka oli kuorrutettu ajankohdalle tyypillisellä alleviivatulla huumorilla. Ja se toimi. Toimi 118 episodin verran.
Simon Templar oli alkuaan kirjallinen hahmo, Leslie Charterisin luoma. Hahmossa on yhtenä pohjana käytetty Robin Hoodin -legendaa (josta tehtyä 1950-luvun tv-sarjaa pyöritettiin Suomen televisiossa myös tuohon aikaan). Sarjan sapluuna ja Templarin hamo kehittyivät vuosien myötä, ne muuttuivat salapoliisitarinoista yhä enemmän ja enemmän vakooja-tyyppisiksi. Tuotannon alkupäässä käytettiin yhtenä kikkana Pyhimyksen suoraa puhetta kameralle jakson alussa, mutta se korvattiin myöhemmin kertojalla. Episodien johdantojaksot päättyivät aina siihen, että joku tunnistaa Pyhimyksen ja toteaa tämän olevan 'kuuluisa Simon Templar', minkä jälkeen Mooren pään yläpuolelle ilmestyy animoitu sädekehä, jota Moore vilkaisee. Pyhimys-lempinimi tulee Simon Templarin nimikirjaimista, jotka englannissa tarkoittavat pyhää/pyhimystä (ST).
Vaikka sarja oli brittiläislähtöinen, oli se suosittu myös Atlantin toisella puolella, ja osin siitä syystä siirryttiin myöhemmin tekemään Pyhimystä väreissä. Suosiota oli muutenkin, koska sarjaa esitettiin tiemmä 60 maassa!
Kerrontatyyleissä on tapahtunut paljon viidessäkymmenessä vuodessa (olisi outoa jos näin ei olisi!), ja niin kuvakerronnan hidastempoisuus kuin käsikirjoitusten puhtoisuus saattavat herättää kriittisessä nykykatsojassa puistatusta muistuttavia väreitä. Se on ihan turhaa, sillä tänä vintagea ihannoivassa pintaliitoelämässä tässä on ihan aitoa tavaraa.
Siinä kuin Bondilla oli Aston Martin ja Batmanilla Lepakkoauto, oli Templarilla Volvo P1800 (jota myytiin Corgy Toys -pienoismalliautona myös). Mooren siirryttyä muihin hommiin, myös sarja päättyi. Se herätettiin henkiin uudelleen Return of the Saint -nimisenä (1978-79). Moore ei kuitenkaan ollut mukana enää. Vuonna 1997 tehtiin Pyhimys/The Saint -elokuva, jossa Val Kilmer näytteli nimiroolia, mutta käsikirjoituksella jos kohta hahmollakaan ei ollut enää mitään tekemistä niin televisiosarjan kuin alkuperäisen romaanihenkilönkään kanssa. Pikanttina yksityiskohtana kuullaan Roger Mooren ääntä autoradiosta... Oman snobistisen muunnelmansa herrasmiesseikkailijasta Moore teki lyöttäytymällä yhteen Tony Curtisin kanssa sarjassa Veijareitä ja pyhimyksiä/The Persuaders (1971-72).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti