tiistai 17. joulukuuta 2019

Mister Ed


Komedian saralla on varmasti yritetty jo kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Mitähän seuraavaksi? Puhuva hevonen? No, ei - sillä se on käytetty jo vuosikymmeniä sitten, kun Mister Ed (1961-66) pälkähti lastenkirjailija Walter R. Brooksin päähän 30-luvun lopulla ja siirtyi sitten pariakymmentä vuotta myöhemmin tv-formaattiin. Brooks itse ei koskaan nähnyt valmista tuotetta, koska hän ehti kuolla juuri, kun tuotantoa valmisteltiin.


Tarinan ja kommellusten pohjana on puhuva hevonen Mister Ed (Bamboo Harvester), joka ei kuitenkaan puhu muille kuin omistajalleen arkkitehti Wilbur Postille (Alan Young), koska tämä on ainoa henkilö, joka on sen arvoinen. Wilburille itselleenkin asia paljastuu yllättäen ja komediallisesti. Paitsi että osaa puhua englantia, on Ed ihmistetty ajattelutavaltaan ja osin toiminnaltaankin.

Tai, saattaa Ed puhua puhelimessa jonkun muun kanssa ja aiheuttaa siten väärinkäsityksiä ja tukalia tilanteita Wilburille. Wilburin vaimo Carol (Connie Hines) on hieman mustasukkainen Edille, jonka kanssa hänen miehensä viettää Carolin mielestä liikaa aikaa. Ja tottahan se onkin: sarja keskittyy luonnollisesti enemmän Ediin ja tämän kanssa kommunikoivaan Wilburiin kuin muihin henkilöhahmoihin, joiden tehtäväksi jää lähinnä täyttää kuva-alaa ja tuoda tarpeellista kehystä pääparille. Toistuvasti syntyy tilanteita, joissa muut henkilöt ihmettelevät, kenelle Wilbur oikein puhuu, eikä hän voi asiaa tietenkään todentaa. Ed myös nolaa mielellään Wilburia.


Mister Ed oli aikakautensa sitcomien tapaan varsin kiltti ja harmiton sarja sekä huumoriltaan että toteutukseltaan. Perinteinen myös sikäli, että siinä kuullaan klassinen taustanaururaita. Oli tosin hilkulla, ettei Mister Ediä olisikaan tehty, vaan sen sijaan Francis the Talking Mule -elokuvien pohjalta tv-sarja. Pohjaidea kun oli varsin samnalainen: muuli, joka puhui käytännössä vain yhdelle ihmiselle Peter Stirlingille, elokuvasarjassa Donald O'Connorin näyttelemälle sotilaalle. Elokuvien ohjaaja Arthur Lubin ei ollut varma Francisin tv-oikeuksien saamisesta, ja kun hän kuuli Brooksin kirjoista, hän hankki niihin oikeudet.

Sarjaa tehtiin kuusi tuotantokautta (1961-66) ja kasaan saatiin komeat 143 mustavalkoista episodia (+ pilotti). Ei lainkaan hullummin yhden idean tilannekomedialta. B-elokuvien cowboy Allan Lane teki Edin puheäänet, mutta ei saanut nimeään ohjelman teksteihin. Hevosen huulien liikuttelun tekniikasta on annettu monenlaista tietoa, jopa tarkoituksellisesti, mutta varsinaisesti asiaa ei haluttu selittää julkisesti sarjaa kuvattaessa. Liikkeellä oli kylläkin huhu siitä, että hevosen ikeniin levitettiin maapähkinävoita, jotta se liikuttaisi huuliaan. Tämä huhu kiistettiin myöhemmin.


Toisessa versiossa Edin kouluttaja Les Hiltonin sanotaan käyttäneen samaa nylonlankatekniikkaa kuin oli käyttänyt Francis-leffoissakin. Tai sitten Hilton koulutti sen tottelemaan kosketustaan. No, niin tahi näin, Edin sanotaan toiseen kauteen mennessä oppineen itse liikuttamaan huuliaan aina, kun Wilbur lopetti puhumisen.


Tarttuvan teemalaulun tekivät Jay Livingston ja Ray Evans. Outoa mainetta kappale sai parikymmentä vuotta sarjan lopettamisen jälkeen, kun ohiolainen saarnaaja sanoi sen sisältävän viestejä paholaiselta. Mikäli biisi soitetaan takaperin.

Zsa Zsa Gabor sai oikein nimikkoepisodinkin, mutta oli sarjassa muutamia muitakin kiinnostavia vierailijoita, kuten Mae West, Neil Hamilton, Sharon Tate ja Clint Eastwood. Meillä Mister Ed -sarjaa alettiin seurata keskiviikkoisin tammikuun lopusta 1962 lähtien.



Mr. Ed: "A horse is a horse, of course, of course..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti