Minun maailmani-James Thurber - My World And Welcome to It

Sarjakuvat ovat visuaalisena taiteenlajina lähellä elokuvaa ja televisiota. Ei siis ihme, että sovituksia on vuosien varrella tehty molempiin suuntiin. Tietenkin kyse on usein sukulaisuuden lisäksi yksinkertaisesti rahan maksimoimisesta, mutta se onkin toinen tarina...

Sarjismatkaa on tehty tv-ruudussa Ville Vallattomasta Arrowiin. Fani toivoo uskollisuutta originaalille, ja tekijä usein hakee jotakin omaakin kulmaa. Molempi pahempi?

James Thurber oli amerikkalainen humoristi ja sarjakuvapiirtäjä, joka teki töitään muun muassa The New Yorkeriin. Thurber menetti toisen silmänsä nuoruudessaan, kun Wilhelm Tell -leikki karkasi käsistä, mutta huonosta fyysisestä näkökyvystään huolimatta oli Thurber varsin tarkkanäköinen havainnoitsija ja kommentoija. Kirjoittajana James Thurber oli tuottelias ja monipuolinen, hänen tarinahaitarinsa venyi huumorista murhiin.

Huonontuneesta näöstään huolimatta James Thurber piirsi myös sarjakuvia. Hyvin isolle paperille mustalla värikynällä tai mustalle paperille valkoisella liidulla. Tulos ei ollut nyanssien juhlaa, mutta kuvat kelpasivat lukijoille.

Thurberin töitä adaptoitiin myös muihin formaatteihin. Esimerkiksi hänen novellinsa "The Secret Life of Walter Mitty" oli löyhästi pohjana Danny Kaye -elokuvalle vuonna 1947. Thurberin kerrotaan inhonneen elokuvaa, koska se ei kunnioittanut alkuperäisteosta. Vuonna 2013 samasta tarinasta tehtiin remake "Walter Mittyn ihmeellinen elämä" tällä kertaa Ben Stiller -vetoisesti.

Thurber itse kuoli vuonna 1961, ja kahdeksan vuotta myöhemmin käynnistettiin häneen ja hänen töihinsä pohjautuva sitcom-sarja Minun maailmani - James Thurber/My World And Welcome to It (1969-70). Sarjan kehitteli Melville Shavelson.

Sarjan pääosassa on aina luotettava William Windom, joka tässä esittää John Monroe -nimistä piirtäjää. Monroe on hieman thurbermainen kirjoittaja-piirtäjä, joka tekee töitään The Manhattanite -lehdelle. Monroe joutuu tuon tuostakin mielikuvituksellisiin fantasioihin, jotka perustuvat Thurberin materiaaliin. Sarja tunnustaa lähteen alkuteksteissä "drawings, stories, inspirational pieces and things that go bump in the night by James Thurber".

Monroen perheeseen kuuluvat jalat maassa -tyyppinen vaimo Ellen (Joan Hotchkis) sekä terävä-älyinen tytär Lydia (Lisa Gerritsen). Muina vakituisina hahmoina nähdään lehden toimituksessa kirjoittaja Phil Jensen (Henry Morgan) sekä pomona Hamilton Greely (Harold J. Stone).

Yksi sarjan jujuista ovat animaatiot, joihin yhdistellään eläviä näyttelijöitä. Ideahan ei sinänsä ollut uusi. Muun muassa eräs Walt Disney oli tehnyt jo 1920-luvulla kokonaisen sarjan Alice-elokuvia, joissa oli sama pohjaidea.

Monroen piirretty kotitalo on otettu James Thurberin kuvista, ja toisinaan talon toinen kylki saa naisen hahmon Johnin tallustellessa kotiinsa. John nähdään nousemassa animoidulle kuistille ja kävelevän sisään piirrosaukosta. John rikkoo välillä neljännen seinän kesken kohtauksen puhelemalla suoraan kameralle. John myös fantasisoi usein asioita ja lähtee niiden myötä todellisuutta pakoon mielikuvitusmatkoille Walter Mittyn tapaan.

Sarja ei jäänyt huomiotta. Se voitti vuoden 1970 Emmy-pystit sekä parhaan komedian että parhaan komedianäyttelijän (William Windom) kategorioissa. Ja mitä siitä sitten seurasi? Sarja lopetettiin. Sitä tuotettiin vain yksi kausi, joka käsitti 26 puolen tunnin episodia.

Suomessa sarjaa nähtiin jo vuonna 1970.