lauantai 1. syyskuuta 2012

Pieni talo preerialla - Little House on the Prairie


Pikku-Joe oli ehkä sietämättömin hahmo Bonanzassa. Hän oli hieman yli-innokas pikkuviisastelija ja besserwisser. Bonanzan pitkä kesto takasi sen, että roolit olivat leimaavia. Monille tv-näyttelijöille käykin niin, että yksi rooli, vaikka onnistuminenkin, jättää merkkinsä, mutta ei silti takaa toistuvaa paikkaa vihreällä oksalla.

Pikku-Joen esittäjä, Michael Landon, onnistui välttämään tämän yhden roolin kirouksen ja karistamaan Ponderosan pölyttämän pikkuhattunsa yltään. Laura Ingalls Wilder julkaisi vuonna 1935 kirjan 'Pieni talo preerialla/Little House on the Prairie', josta kasvoi sittemmin kokonainen kirjasarjakronikka. Tuottaja Ed Friendly tarjosi 70-luvun alussa tarinaa Michael Landonille ohjattavaksi. Tämä suostui, mikäli saisi näytellä samalla myös perheen isän roolin.


Ja loppu on niin sanotusti historiaa. Kahden tunnin pilotista alkoi vuosikausien Ingalls-saaga, joka työllisti Landonin niin näyttelijänä, tuottajana kuin sarjan pääohjaajanakin (87 omaa ohjausta). Sarjaa valmistettiin yhdeksän tuotantokautta (1974-83) ja tuloksena oli 203 perusepisodia ja viisi erikoisjaksoa.

Vaikka sarjaa pohjaakin Laura Ingalls Wilderin kirjoihin ja kuvaa hänen lapsuuttaan, niin ohjelmaa varten siihen tehtiin (tietysti) muutoksia. Edes perhe ei ollut entisellään, ja käsikirjoittajat ottivat muutenkin vapauksia kohtauksia kirjoittaessaan. (Tiukat puristit ovat sarjaa suorastaan arvostelleet, mutta tällöin lähinnä aikakauteen tai osavaltioon sopimattomista asioista.)


Ydinperheen muodostaa sarjan alussa isä Charles, äiti Caroline (Karen Grassle) sekä heidän kolme tytärtään Mary (Melissa Sue Anderson), Laura (Melissa Gilbert) ja Carrie (Linsay ja Sidney Greenbush). Perhe muuttaa Plum Creek'iin ('Luumujen poukama') lähelle Walnut Groven kaupunkia. Kaupungissa asuva Olesenin perhe on sarjassa myös isossa osassa. Isä-Nels (Richard Bull) on leppoisa järkimies ja Charlesin ystävä, mutta hänen vaimonsa Harriet (Katherine MacGregor) on sitäkin dominoivampi kiusankappale. Heidän lapsensa Nellie (Alison Arngrim) ja Willie (Jonathan Gilbert) eivät ole juuri miellyttävämpiä.

Sarjan suosion kannalta oli varsinainen täysosuma saada keskeiseen Lauran osaan Melissa Gilbert, joka selviytyy roolistaan ja sen vuosien myötä tapahtuvasta kasvusta ja kehityksestä mainiosti. Itse asiassa viimeisellä tuotantokaudella Landon jätti isän pestin, sarja nimettiin uudelleen (Little House: A New Beginning), ja fokus suunnattiin Lauran elämään.


Sarja on perusperhedraamaa, joka kunnioittaa genrensä mukaisesti perhearvoja, ystävyyttä, rakkautta, oikeudenmukaisuutta, ja näitä tällaisia hyveitä, joista me kaikki olemme kuulleet, vaikka emme ole oikeassa elämässä niihin törmänneetkään. Ei sarja kaihtanut arempiakaan aiheita vuosien varrella, vaan osansa saivat niin alkoholismi kuin rasismikin muiden ennakkoluulojen ohella. Sävy oli pääosin draaman puolella, mutta huumoriakin viljeltiin sopivassa määrässä.

Michael Landon oli käsikirjoittanut jaksoja jo Bonanzaan, ja on kreditoitu Pieni talo preerialla -sarjaankin useamman kymmenen jakson käsikirjoittajana. Ekologisena miehenä hän kierrätti myös omia vanhoja Bonanza-kässäreitään tähän uuteen sarjaansa. Myös sarjan lopputekstien taustalla kuultava musiikki on alunperin ollut satunnaisena musiikkiteemana Bonanza loppuaikoina. Sävellys on David Rosen käsialaa kuten myös alkutekstimusiikkina kuultava 'The Little House'.

Landon koki Pieni talo preerialla -sarjankin jälkeen vielä yhden uuden tulemisen sarjassa Enkeli maantiellä/Highway to Heaven.

Maija Vilkkumaa: "Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingallsin Lauran essussaan kiltisti tottelemaan..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti