Potter oli velho... nimittäin Dennis Potter. Koska Potterille kuitenkin puettiin lannevaate ylle ja hänet korotettiin jo elinaikanaan gurujen kastiin, pitää hänen töihinsä suhtautua tietyllä varauksella. Usein tuppaa olemaan niin, että kun teos on kyllin hämärä, asettuu arvonsa tunteva kriitikko sen äärelle pää kallellaan, käsiään hillitysti yhteen läpyttäen ja loitsii: "Tämä on taidetta" -mantraa.
Dennis Potter on kuitenkin lunastanut itselleen tähden televisiotaivaasta pelkästään sillä, että hän on niitä harvoja tekijöitä, jonka tuotoksia markkinoitiin nimenomaan käsikirjoittajan nimellä, eikä esimerkiksi näyttelijän tahi ohjaajan nimellä. Ja vieläpä televisiokäsikirjoittajan nimellä.
Eikä maine Potterin kohdalla ole pelkkiä keisarin uusia vaatteita. Kun Pennejä taivaasta/Pennies from Heaven (1978) -minisarja tuli ruutuun, oli se heti poikkeava ilmestys, johon jäi oitis koukkuun. Potter oli aloittanut televisiokäsikirjoittamisensa jo 1960-luvun alussa, ja näissäkin töissä näkyvät hänen tavaramerkkinsä: normaalin elokuvakerronnan rikkominen (esimerkiksi aikatasojen vaihtaminen ja katsojalle 'valehteleminen' käyttämällä henkilöiden kuvitelmia) sekä populaarimusiikin käyttäminen. Myös Potterin oman elämän tragedia, vaikea ihosairaus, vaikutti sekä hänen kirjoittajan olosuhteisiinsa fyysisesti että tuli mukaan töihin myös henkisesti ja konkreettisesti. Selkeimmin tietysti Laulava salapoliisi/The Singing Detective (1986) -minisarjassa, jossa pääosanesittäjä Philip Marlow (Michael Gambon) kärsii sairaalassa psoriaksesta. Potter itse vietti useita jaksoja sairaalassa, kun tauti esti häntä liikkumasta ja aiheutti kovia kipuja. Tauti runteli myös hänen kätensä estäen normaalin käsikirjoittamisen.
Pennejä taivaasta -sarjan lopputulokseen sekä suosioon vaikutti varmasti sen pääosaan kiinnitetty innokas ja erinomainen Bob Hoskins. Hoskins oli tehnyt tukun rooleja jo ennen tätäkin sarjaa, mutta Pennejä taivaasta epäilemättä kiinnitti katsojien huomion häneen sekä nosti hänen kurssiaan ylöspäin. Tarvitaan siis hyvä näyttelijä mutta myös hyvä käsikirjoitus, mitä näyttelijä esittää. Pennejä taivaasta -sarjassa Hoskins esittää intohimojen riivaamaa, kiertelevää nuottikauppias Arthuria. Pennies from Heaven on tietysti myös Johnny Burken ja Arthur Johnstonin tekemä vanha laulu vuodelta 1936, jota tietysti sarjassa käytetään.
Every time it rains, it rains pennies from heavenMusiikin käyttämistapa teki sarjasta poikkeuksellisen, sillä henkilöt saattoivat varoittamatta kesken tarinan tuon tuostakin puhjeta laulamaan näitä vanhoja 1930-luvun tyylikkäitä kappaleita. Sittemmin tätä keinoa on käytetty lukuisissa tuotannoissa (Suomea myöten).
Don't you know each cloud contains pennies from heaven?
You'll find your fortune's fallin' all over the town
Be sure that your umbrella is upside down
Arthurin avioliitto vaimonsa Joanin kanssa (Gemma Craven) ei ole oikein hyvissä kantimissa, ja niinpä Arthuria kiinnostavat myyntimatkoilla tapaamansa naiset, hieman pakkomielteisestikin. Ensimmäisessä jaksossa Arthur myös tutustuu outoon haitarimieheen (Kenneth Colley). Arthur yrittää innostaa vaimoaan myös uusiin seksikokeiluihin, ja saa tämän muun muassa laittamaan huulipunaa rintoihinsa. Myyntimatkoillaan Arthur joutuu pidätetyksi tapaamansa sokean tytön raiskaamisesta ja murhaamisesta, mutta hänet vapautetaan. Myöhemmin hän saa uudelleen peräänsä poliisin, ja lähtee karkuteille aiemmin tapaamansa Eileenin kanssa (Cheryl Campbell).
Sarja koostui kuudesta jaksosta. Ohjaaja Herbert Ross näki myös sarjan ja otti yhteyttä Potteriin aikomuksenaan tehdä sarjasta elokuva. Dennis Potter kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen (ja uudelleenkirjoitti tekstiä tuottajan vaatimuksesta). Elokuvan pääosaan pestattiin Steve Martin, mutta leffa sai varsin ristiriitaisen vastaanoton ja oli lippukassalla floppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti