Rowan Atkinsonilla on yksi loistorooli: Mr. Bean. Mr. Bean on Morkin, Alfin, Solomonien ja muiden avaruuden muukalaisten kaltainen ulkopuolinen tarkkailija, joka tekee hämmentyneitä havaintoja Maan asukkaiden tavoista sekä heidän kummallisesta ajatuksenjuoksustaan. Kaikki toki kärjistäen mutta tarkkanäköisesti. Mr. Bean -sarjan vahvuus on sen suurin heikkous: Mr. Bean on iskenyt lähtemättömän stigman Rowan Atkinsoniin; niin vahvan että heidän välillään melkein näkee yhtäläisyysmerkin. Lisäksi -ainakin Suomessa- Mr. Bean -sarjan loistokkuus on aiheuttanut sen, että sarjaa veivataan lähes loputtomalla uutteruudella ruudussa vuodesta vuoteen, ja näin siitä oksitaan lopulta kaikki tuoreus ja ainutlaatuisuus tehokkaasti tipotiehensä. Sarja alkaa vaikuttaa aika loppuunkalutulta, liian tutulta ja suorastaan tylsältä.
Tämä kaikki on iso harmi, koska Rowan Atkinsonista on paljon muuhunkin kuin Mr. Beaniin. Hänen naamansa jäi välittömästi mieleen Ei yhdeksän uutiset/Not the Nine O'Clock News -sarjasta. Atkinsonista ei koskaan tiennyt, mitä sieltä tulee, kun hän avaa suunsa. Se on hyvän koomikon tunnusmerkki. Hänen komiikkansa tuossa sarjassa oli sekä verbaalista että fyysistä.
Oli varsin kiinnostava jos kohta looginenkin hyppy välittömästi Ei yhdeksän uutiset -tyyppisestä sketsisarjasta jatkuvajuoniseen, historialliseen sitcomiin nimeltä Musta kyy/The Black Adder (1982-89). Atkinson ideoi tätä sarjaa yhdessä Richard Curtisin kanssa heidän työskennellessään Ei yhdeksän uutisissa. Ensimmäinen tuotantokausi (1982) sijoittuu Ruusujen sodan jälkeiseen Englantiin 1400-luvulle fiktiivisen kuningas Richard IV:n (Brian Blessed) hoviin. Atkinson esittää tässä sarjassa kuninkaan juonittelevaa ja valtaan pyrkivää nuorempaa poikaa prinssi Edmundia. Edmund tunnetaan myös lempinimellä Musta kyy. Edmundin apuna sarjassa häärii hänen juonikas palvelijansa Baldrick (Tony Robinson) sekä vähemmän juonikas serkkunsa lordi Percy (Tim McInnerny).
Idea on todella hieno. Käytetään oikeaa historiaa kehyksenä ja väännellään sitä sitten oman mielen mukaan. Vaikka Englannilla on tarjota maailmanluokan historiaa josta ammentaa, olisi hauska nähdä tällainen sarja myös suomalaissovellutuksena.
Tekijät saivat onnekseen hyvänlaisen budjetin, jonka turvin sarjasta saatiin visuaalisesti näyttävä. Ryhmä pääsi kuvaamaan paljon ulkokuvia ja pystyi käyttämään isoa avustajajoukkoa sekä puvustamaan sarjan hyvin. Atkinson tekee kieroilevan hahmonsa niin hyväksi, että katsojalta herahtaa kyynel silmäkulmaan viimeisen episodin päätöskuvassa väkisin.
Tiedä häntä, oliko alkuperäinen ajatus tässä, vai siinsikö jo alunperinkin takaraivossa idea läpivalottaa Englannin historiaa isommallakin perspektiivillä? Joka tapauksessa Curtis ja uusi käsikirjoittajakumppaninsa Ben Elton tekivät vielä kolme uutta tuotantokautta Mustan kyyn -tarinaa. (Sittemmin Curtis jatkoi hyvin sujunutta yhteistyötään Rowan Atkinsonin kanssa Mr. Bean -sarjalla.)
Kussakin uudessa sarjassa siirryttiin uudelle vuosisadalle, mutta aina jostakin vain nousi hahmo nimeltään Blackadder, Edmundin sukulainen alenevassa polvessa. Toisella kaudella (Blackadder II, 1986) seikkailtiin kuningatar Elisabeth I:n (Miranda Richardson) aikakaudella. Lordi Blackadderilla on kumppaneinaan jälleen Baldrick sekä lordi Percy. Musta kyy joutuu tässä sarjassa kahnauksiin kuningattaren ja hänen kamariherransa lordi Melchettin (Stephen Fry) kanssa. Myös kuningattaren dementoitunut entinen hoitaja Nursie (Patsy Byrne) on kirjoitettu vahvasti koomiseksi hahmoksi. Sarjan ilme oli ensimmäistä vaatimattomapi, koska BBC halusi pudottaa tuotantokuluja. Paljon kohtauksia kuvattiin samoissa sisälavastuksissa. Myös Edmundin luonnetta oli muutettu paskiaisesta muuten vain juonikkaaksi mieheksi.
Kolmannella kaudella (Blachadder the Third, 1987) loikattiin ajassa taas eteenpäin, 1700-1800 -lukujen taitteeseen. Tällä kertaa Edmund Blackadder on prinssi Regentin hovimestari omana palvelijanaan kuitenkin yhä alistettu Baldrick. Prinssi Regent on melkoisen epäpätevä tylsimys, ja hänet tyypittelee luontevasti Hugh Laurie. Vakionäyttelijöistä McInnery oli myös jälleen mukana (tällä kertaa 'Punaisena neilikkana') kuten edelleltä kaudelta tuttu Frykin. Kiinnostava nimipiipahtaja on Robbie Coltrane tohtori Samuel Johnsonin roolissa.
Neljäs ja viimeinen tuotantokausi (Blackadder Goes Fourth, 1989) siirtää meidät ensimmäisen maailmansodan melskeisiin vuoteen 1917. Kapteeni Edmund Blackadderin ykköspyrkimys tässä on selvitä sodasta ehjin nahoin juonimalla itsensä pois. Apurina hänellä on jälleen sotamies S. Baldrick. Muita huomionarvoisia hahmoja ovat innokas pöhkö luutnantti George Colthurst St. Barleigh (jälleen Hugh Laurie luonneroolissaan), kenraali Melchett (jota tekee suoraan alenevassa polvessa taas Stephen Fry) apurinaan kapteeni Kevin Darling (Tim McInnerny). 'Darlingin' nimestä revitään huumoria tuon tuostakin, mutta toisella kielialueella se ei (esimerkiksi suomennettuna) toimi täydellä tehollaan. Tämä tuotantokausi on sävyltään ehkä hieman tummempi, pistävämpi ja kantaaottavampi kuin edelliset. Käsikirjoittajat tekivät aihetta tutkiessaan rutkasti taustatyötä, joka varmaankin näkyy myös lopputuloksessa.
Viimeinen episodi ('Goodbyeee') ansaitsee vielä maininnan. Jos ensimmäisen tuotantokauden päätös oli jo koskettanut, niin tässä tekijät latasivat täysillä. Darling, Baldrick, George ja Blackadder puhelevat jopa tunteikkaan filosofisesti ja tunnustavat pelkäävänsä kuolemaa viimeisessä kohtauksessa bunkkerissa. Sitten he poistuvat juoksuhautaan, Baldrick lupailee vielä yhtä juonikasta suunnitelmaa ('a cunning plan'), mutta Blackadder tietää vihdoin velvollisuutensa ja sanoo suunnitelman joutuvan odottamaan toista aikaa. Hän puhaltaa pilliinsä hyökkäyskäskyn, ja miehet nousevat ylös taistelukentälle. Nähdään hidastuskuvia, räjähdyksiä ja kuullaan laukausten ääniä sekä haikea pianoversio Mustan kyyn tunnarista. Loppu. Laskelmoitua - aivan varmasti! Mutta pelkästään tämän kohtauksen hienouden takia kannattaa kahlata kaikki 24 episodia (ja ehkä jopa kolme erikoisjaksoakin?). Käsikirjoittajat tiesivät täsmälleen mitä tekivät.
Sarjan tunnusmelodia on itsessään mainio. Se on Howard Goodallin käsialaa, ja sitä versioitiin kussakin sarjassa aina aikakauden sävyyn.
Black: his gloves of finest mole
Black: his codpiece made of metal
His horse is blacker than a hole
His pot is blacker than his kettle
Black Adder, Black Adder, with many a cunning plan
Black Adder, Black Adder, you horrid little man.
Aina välillä liikkeellä on huhuja viidennestä sarjasta tahi elokuvastakin. Ehkä on hyvä näin, kun jutut ovat pysyneet puheen tasolla?
The sound of hoof beats 'cross the glade
Good folk, lock up your son and daughter
Beware the deadly flashing blade
Unless you want to end up shorter
Black Adder, Black Adder, he rides a pitch black steed
Black Adder, Black Adder, he's very bad indeed
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti