Perhe on pahin - All in the Family

Perhe on pahin/All in the Family (1971-79) -sarja määritteli kokonaan uudelleen perhetilannekomedia-käsitteen. Sarja tarjosi konservatiivisen maailmankuvan isäaluksen, ja teki sen samantien peräti hävyttömällä tavalla naurunalaiseksi. Sarja oli Amerikassa kuitenkin tuontitavaraa, sillä se perustuu vanhempaan brittiläiseen Till Death Us Do Part (1965-75 katkonaisesti tehtyyn) -sitcomiin, jossa päähenkilönä oli valkoista työväenluokkaa edustava, patriarkaalinen Alf Garnett (Warren Mitchell) ja tämän lempeän kärsivällinen vaimo Else (Dandy Nichols) sekä heidän tyttärensä Rita (Una Stubbs) ja tämän sosialisteihin uskova aviomies Mike (Antony Booth).

Amerikkalaisen sarjan dynamoksi kirjoitettiin punaniskamainen, työväenluokkainen toisen maailmansodan veteraani Archie Bunker, kliseekimppu josta tulikin puhekieleen lähes synonyymi kaikenlaiselle patavanhoillisuudelle ja asenteellisuudelle. Archie on valmis tutkimatta tuomitsemaan jokaisen ulkomaalaisen, väärän värisen, poliittisesti liberaalin ei-heteron. Carroll O'Connor näytteleekin roolin nautiskellen ja kaiken irtiottaen. Toisinaan katsojalle tulee jopa tunne, että hän on sittenkin tosissaan mielipiteissään, ja nauttii siitä, että huumorisarjan keinoin pääsee täräyttämään oikeita mielipiteitä? O'Connor oli ennen Perhe on pahin -sarjaa pitkän linjan sivuosanäyttelijä, joten tästä tuli sitten se hänen juttunsa. Perhe on pahin -sarjasta irrotettiin myöhemmin spin-off Archie Bunker's Place (1979-83), jossa näyttelijä pääsi jatkamaan rooliaan. Henkilökohtaisen irtiottomahdollisuuden Archie Bunkerista O'Connor sai vielä Yön kuumuudessa/In the Heat of the Night -leffasta tehdyssä samannimisessä tv-sarjassa (1988-94), joka tyylilajiltaan ja roolina oli jotakin muuta.

Tuotantokausien lisääntyessä Archien vaimon Edithin painoarvo kasvaa ohjelmassa. Edith kuuluu maan hiljaisiin, oikeudentuntoisiin ja lempeihin ihmisiin, mutta hänestä muodostuu mainio vastapooli Archien asenteellisuudelle ja jääräpäisyydelle. Pystyypä hän manipuloimaankin miestään lopulta. Edithin roolissa Jean Stapleton tekee hienon roolityön, vaikka hahmo toisaalta kärsii tietyistä tyhmistävistä maneereista, jotka käsikirjoittavat ovat sille asettaneet.

Tytär Gloria (Sally Struthers) jää hieman värittömäksi hahmoksi sarjassa, koska hänen roolinsa on olla perheen tytär ja toisaalta puolustaa miehensä mielipiteitä isän maailmankuvaa vastaan. Ehkä vika on roolissa tai ehkä vika on sen esittäjässä? Jos Archie saa nautiskella taantumuksen äänitorvena, niin yhtä jääräpäisesti vävypoika Michael 'Meathead' Stivic latelee omia edistyksellisiä hippikannanottojaan Archien omassa olohuoneessa ja ruokapöydässä. Ei ihme, että Archie välillä argumentoi pörisyttämällä suutaan. 'Läskipään' roolia tekee Rob Reiner hieman puuduttavasti ja alleviivaavasti. Hänelle on kirjoitettu kyllä maailmanparantajan repliikit, mutta ei sitten paljoa muuta. Vaikka Mike onkin useasti oikeassa, on hän sitä hiukan tylsällä tavalla. Rob Reiner itse siirtyikin vähitellen kameran toiselle puolelle ja on tehnyt kelpo uran viihdyttävien teatterielokuvien ohjaajana (Hei me rokataan!This Is Spinal Tab (1984), Stand By Me - Viimeinen kesä/Stand by Me (1986), Kun Harry tapasi Sallyn.../When Harry Met Sally... (1989), Kunnian miehiä/A Few Good Men (1992) ja Amerikan presidentti/The American President (1995)).

Perhe on pahin rikkoi tv-tabuja ottaessaan käsittelyynsä silloin varsin epätavanomaisia tilannekomedian aiheita kuten abortti, homoseksuaalisuus, raiskaus, naisten vapautuminen, rasismi, rintasyöpä, vaihdevuodet, impotenssi tai Vietnamin sota. Nykyään nämäkin ovat komedian peruskauraa, mutta toisin oli tilanne 70-luvun alussa. Archie käytti poliittisesti epäkorrektia kieltä edustaen vanhaa maailmankuvaa, joka ei kuitenkaan ollut kovin kaukana, ei edes miesmuistin päässä. Archismeiksi päätyivät mm. sanonnat 'meathead', 'dingbat', 'stifle', 'dumb Polack' sekä 'you are the laziest white man I ever saw'.

Yleisö rakasti näkemäänsä, vaikka visuaalisesti ei paljon nähtävää ollutkaan. Useimmiten lavastus käsitti käytännössä vain Bunkerien olohuoneen, jonka kalustuskin oli vaatimaton ja väritön. Amerikkalaisen sarjan isä, Norman Lear, olisi halunnut jopa kuvata sarjan mustavalkoisena. Perhe on pahin viihtyi katsojatilastojen kärjessä; ykkössijaa se piti huimat viisi vuotta peräkkäin hallussaan. Myös kriitikot arvostivat sarjaa, ja se sai läjäpäin pystejä, joista Emmynsä otti myös jokainen pääosanelikosta.

Alkuperäinen brittisarja oli ollut vieläkin suorasukaisempi, ja tätä amerikkalaista laitosta varten tehtiin kolme pilottijaksoa eri miehityksillä ennen päätymistä tähän lopulliseen muotoon. Jokaiseen rooliin oli muitakin ehdokkaita, ja sarjan nimikin vaihtui koevedoksissa. Myös lopullisen sarjan tuotantotekniikka oli uutta ajattelua. Se oli ensimmäinen isompi tv-tuotanto, joka kuvattiin videokalustolla elävän yleisön edessä (lopputekstien alla kuulemmekin aina Rob Reinerin äänen kertovan: ""All in the Family was recorded on tape before a live audience."). Useimmat muut komediasarjat kuvattiin filmille yhdellä kameralla, ja naururaita liitettiin kuvaan jälkeenpäin. Tässäkin Perhe on pahin oli edelläkävijä, sillä useat sitcom-sarjat ryhtyivät seuraamaan tätä videotekniikkaa. Vasta viimeisellä tuotantokaudella systeemiä muutettiin sellaiseksi, että ohjelma kuvattiin ja editoitiin valmiiksi, ja vasta valmis nauha esitettiin yleisölle, jonka reaktiot sitten äänitettiin päälle. (Voice-over -ääneksi lopputeksteissä muuttui Carroll O'Connor: "All in the Family was played to a studio audience for live responses".)

Ohjelman eräs työnimi oli Those Were the Days, jonka nimen tunnistamme nyt sarjan alkutekstien musiikkina (Lee Adamsin ja Charles Strousen kappale). Sarjassahan laulun esittävät Archie ja Edith yhdessä Edithin säestäessä heitä koruttomasti pianolla. Laulusta otettiin itse asiassa useitakin live-versioita, jotka poikkeavat toisistaan sekä esitystavaltaan että tekstiltään (ja osin myös puvustukseltaan).

Boy the way Glen Miller played
Songs that made the hit parade.
Guys like us we had it made,
Those were the days.

And you knew who you were then,
Girls were girls and men were men,
Mister we could use a man
Like Herbert Hoover again.

Didn't need no welfare state,
Everybody pulled his weight.
Gee our old LaSalle ran great.
Those were the days.

Sarjan vakio- ja puolivakionäyttelijöistä syntyi myös spin-off -sarjojen sukupolvi. Edithin serkku Maude (Bea Arthur) sai oman Maude (1972-78) -sarjansa, mustaihoinen naapuriperhe sai oman The Jeffersons (1975-85) -sarjansa, Bunkerien kotitalon uudet asukkaat oman 704 Hauser (1994) -sarjansa, ja Archie jatkoi itse elämäänsä Archie Bunker's Place (1979-83) -sarjassa. Erikoista kyllä spin-off -sarjat saivat vielä omia spin-off -sarjojaan (Maude sarjan Good Times (1974-79), The Jeffersons sarjan Checking in (1981) ja Archie Bunker's Place eron kokeneen tyttären nimikkosarjan Gloria (1982-83)). Tämän universumin ulkopuolella odottivat kuitenkin jo uudet haastajat.

Mike: Hey it just occurred to me, Mickey Mouse is black.
Archie : Mickey Mouse ain't got no race. He represents all men.
Mike: Oh, I guess that's why Walt made him a mouse.