Kesällä 1951 kuultiin Amerikan radioissa lyhytikäistä It's Higgins, Sir (1951) -kuunnelmasarjaa. Sarjassa seurattiin komediallisesti brittiläisen ja amerikkalaisen kulttuurin yhteensovittamisen vaikeutta. Sarjan käsikirjoittajan ja ohjaajan Paul Harrisonin harmiksi sen tekeminen lopetettiin muutaman kuukauden jälkeen.
Harrison pääsi kuitenkin palaamaan ideaansa uudelleen, kun ABC-kanava käynnisti uuden Ystävämme Higgins/Our Man Higgins (1962-63) -sarjan kymmenen vuotta myöhemmin.
Aikakauden tapaan vitsit ovat kilttejä ja korrektejakin huolimatta tästä kevyestä tapakoodistoerosta. Myös taustanauru alleviivaa käsikirjoituksen kohokohtia.
Meillä Suomessa sarjaa nähtiin aika tuoreeltaan keväällä 1963, kun Suomen TV esitti sitä yhden jakson kerran kuussa sunnuntaisin parhaaseen katseluaikaan klo 19.
Hyvästä lähtökohdastaan ja tunnelmastaan huolimatta Ystävämme Higgins taisi jäädä vastaavien perhe-sitcomien jalkoihin, koska sitä tehtiin vain yksi tuotantokausi. 34 episodia kuitenkin.
Nimiosan hovimestari Higginsiä näytellyt Stanley Holloway pääsi tyystin erilaiseen rooliin, kun hän vetäisi seuraavana vuonna Alfred P. Doolittlen räsyt yllensä ja loisti My Fair Ladyn elokuvasovituksessa. Tästä roolista hänet ehkä myös parhaiten muistetaan? 'With a Little Bit of Luck?'
Perheen isää näytellyt Frank Maxwell oli urallaan paljon käytetty luottomies. Hän teki kymmeniä ja taas kymmeniä vierailurooleja käytännössä lähes kaikkiin "kultaisen aikakauden" tv-sarjoihin, joskaan muita vastaavia vakituisia kiinnityksiä niihin ei sisältynyt. Perheen äitiä esittänyt Audrey Totter oli leimattu ennen tv-uraansa stereotyyppisen B-luokan elokuvien pahan naisen rooliin, joten tällainen perheenemännän pesti oli hänelle varmasti mieluinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti