Salama-Santeri - The Quick Draw McGraw Show

William Hanna ja Joseph Barbera olivat animaatio-ohjaajia, jotka hallitsivat Amerikan television lauantaiaamujen animaatiotarjontaa 50-luvun lopulta lähtien. Heidän ensimmäinen ohjelmansa oli vuonna 1957 startannut The Ruff And Reddy Show (1957-60).  Kumppanusten toinen sarja Hakki-koira/TheHuckleberry Hound Show (1958-61) oli jo jonkinlainen menestys.

Kolmantena sarjana Hanna & Barbera tuotti ruutuun potpurin nimeltä Salama-Santeri/The Quick Draw McGraw Show (1959-62). Nimihenkilön seikkailujen lisäksi ohjelmassa oli omat segmenttinsä Pikku Haukulle ja Isä Hauvalle/Augie Doggie and Doggie Daddy sekä etsiväduo Nuuskulle ja Lörpölle/Snooper and Blabber.

Salama-Santerissa keskitytään vanhaan villiin länteen, jossa kaupungin sheriffinä toimii valkoinen hevonen nimeltä Salama-Santeri. Hän on sonnustautunut punaiseen lännenhattuun ja siniseen huiviin, sheriffintähteen sekä asevyöhön. Yhdessä pienen meksikolaisen apulaisensa, sombreropäisen aasi Baba Looeyn kanssa hän yrittää suojella kaupunkiaan lainsuojattomilta. Useimmiten Baba joutuu toimimaan sekä kaksikon aivoina että käsinä.

Salama-Santeri itse on kyllä hyväntahtoinen, mutta jossakin määrin hidasälyinen polle, joka onnistuu kömpelyyttään ampumaan omaan jalkaansa tai räjäyttämään itsensä dynamiittipötköllä. Salama-Santeri saattaa myös pitää halussaan naamaan ammutuksi tulemisen piiriennätystä, ellei se sitten ole yhä Repe Sorsan hallussa? Kaikki television Salama-Santeri –jaksot kirjoitti Michael Maltese.

Tv-sarjassa Salama-Santeri muuntautuu välillä naamiokasvoiseksi El Kapong –nimiseksi alter egokseen, joka on eräänlainen Zorro-muunnelma mustine hattuineen ja viittoineen. "Of all the heroes in legend and song, there's none as brave as El Kabong”. El Kabong yllättää vastustajansa aina roikkuen köydestä, huutaen "OLAYYYYEEEE!" ja iskien sitten vihulaista kitaralla päähän "KABOOOOOONG!" -huudon höystämänä . Selvittämättömäksi mysteeriksi jää, mihin köyden toinen pää on milloinkin kiinnitetty.

Koska Salama-Santeri -tv-sarjaa tehtiin 1950 ja 60-lukujen taitteessa, on sen esikuva ja viitekehys nimenomaan amerikkalaisessa, perinteisessä lännenelokuvassa. Tarinoiden aihiot otettiin populaarikulttuurissa ylimalkaan hyvinkin relevantista ja suositusta western-genrestä, joka oli tuohon aikaan hyvinkin luonteva kehysvalinta myös lasten animaatiosarjalle.

Vaikka Salama-Santeri on hevonen, se kävelee kuitenkin luontevasti kahdella jalalla kuten Babakin. Käsinä Salama-Santerilla on kaviot (ja peukalot!), mutta nimensä mukaisesti se käsittelee niillä erityisen liukkaasti asetta. Santeri itse on piirretty varsin karikatyyrisesti, mutta toisaalta sarjassa on myös realistisemmin piirrettyjä hevosia. Esimerkiksi alkuteksteissä Salama-Santeri kiitää ohjastaen hevosten vetämiä postivaunuja.

Sekä Salama-Santerin että Baban äänet teki Daws Butler. Butler oli paljon käytetty lahjakkuus alallaan. Hänen katalogiinsa kuuluivat kymmenet hahmot, muiden muassa  Ville Vilunen, Pikku-Haukku, Elmo Jetson, Hakki-koira, Lätky-leijona, Niksu-kissa, Vallu-gaattori, Tahvo Soranen ja Jogi-karhu.

Seitsemässä Salama-Santeri –lyhärissä esiintyy myös Snuffles-niminen koira, joka vaatii itselleen koirankeksejä. Kyseisissä kekseissä onkin epäilyttävää potkua, sillä ne saavat Snufflesin halaamaan itseään, kohoamaan ilmaan ja leijumaan sieltä hiljalleen takaisin maan pinnalle. Tämän käsittelyn jälkeen Snuffles on täydessä iskussa auttamaan Salama-Santeria roistojen kiinniotossa. Daws Butler teki myös Snufflesin äänen.

Nuusku ja Lörppö ovat animaatioperinteitä ajatellen varsin epätodennäköinen salapoliisikaksikko, koska Nuusku on kissa ja Lörppö on hiiri. Perinteisesti hauskuus ja jännitys otetaan irti kissojen ja hiirien vastakkainasettelusta, mutta tässä tapauksessa sellaista kitkaa ei ole. Nuusku on tosin periaatteessa toimiston pomo, joka käskyttää Lörppöä toimeksiannoissa. Daws Butler teki molempien äänet.

Pikku Haukku ja Isä Hauva muodostavat kotoisen perheduon. Isä Hauva näyttäisi olevan yksinhuoltaja hieman vilkkaalle ja innokkaalle Pikku Haukulle. Pikku Haukku suhtautuu isäukkoonsa kiintymyksellä ja kutsuu tätä toistuvasti "Dear old Dad" -hellimänimellä. Niin sanotun neljännen seinän rikkominen eli puhuminen suoraan kameralle kuuluu Hanna & Barbera -animaatioiden välineistöön, ja sitä myös Isä Hauva harrastaa toistuvasti, kun hän huokuu ylpeyttä pojastaan ja sanoo katsojille: "Dat's my boy who said dat!" "Augie, my son, my son" on Isä Hauvan huokaus silloin, kun Pikku Haukulla kaikki ei olekaan mennyt ihan nappiin. Koirat on luonnosteltu varsin tyylitellyiksi, mutta niiden lähtökohtana on mäyräkoira. Daws Butler teki Pikku Haukun äänen, ja Doug Young imitoi Jimmy Duranten ääntä Isä Haukussa.

Quick Draw McGraw –lehti ilmestyi Dell Comicsin/Gold Keyn kustantamana 1960-luvun alussa. Tv-sarjan tapaan tarinoissa seikkailivat Salama-Santeri ja Baba, Pikku Haukku ja Isä Hauva sekä Nuusku ja Lörppö. Retu ja kumppanit –lehti syntyi Suomeen vuonna 1965, kun pari vuotta ilmestyneet Jetsonit ja Kiviset ja Soraset –lehdet yhdistyivät kesken sesongin uudeksi Retu ja kumppanit –lehdeksi. Tässä uudessa julkaisussa käytettiin Quick Draw McGraw -lehden materiaalia. Television ja sarjakuvien välillä oli siis selkeä yhteys myös Suomessa. Hyvänä viikkona (esimerkiksi helmikuussa 1963) Suomen TV:n ainoalla kanavalla tuli Salama-Santeri, Topi-Katti sekä Kiviset ja Soraset. (Kuten myös Disneyland, Pikkuväen Pätkis sekä Vemmelsääri ja kumppanit).

Salama-Santeria tuotettiin televisioon kolme kautta, 45 episodia. Sarja oli vuonna 1960 jopa parhaan lastenohjelman Emmy-ehdokkaana, mutta pystin nappasi tuolloin saman yhtiön Hakki-koira.