tiistai 10. lokakuuta 2017

Huckleberry Hound - The Huckleberry Hound Show

1960-luvun alkupuolella pyöri Suomen TV:ssä Huckleberry Hound/The Huckleberry Hound Show (1958-61) -piirrossarja alkuillasta puolen tunnin viikottaisena kerta-annoksena. Huckleberry on sininen, kahdella jalalla kävelevä koira, joka puhuu vahvalla Etelävaltioiden aksentilla. Tässä vaiheessa ohjelman nimeä ei "suomennettu", mutta myöhemmin tämä koira toki tunnettiin nimellä Hakki-koira. Kenties nimessä haluttiin käyttää hyväksi tunnetumman Huckleberry Finnin mielikuvaa?

Huckleberry Hound kuuluu Hanna & Barbera -animaatioperheeseen, joka luotiin Amerikan lauantaiaamujen tarpeisiin. Se oli yhtiön toinen vastaava sarja. Ohjelma koostuu kolmesta segmentistä. Ensimmäisen pääosassa on sarjan nimikkohahmo, Hakki, joka vaihtaa ammattia ja toimenkuvaansa jaksosta toiseen. Toisen osion tähtenä loistaa Jellystonen kansallispuistossa asusteleva Jogi-karhu (Yogi Bear) ja hänen pienikokoinen kumppaninsa Bobo-karhu (Boo Boo Bear) sekä heidän mieliharminsa puistonvartija Smith (Ranger Smith), joka yrittää estää Jogin eväskorien ryöstöaikeet. Kolmannen seitsenminuuttisen keskiössä on takuuvarma kissa vastaan hiiret -osio, jossa päätähtinä kimmeltävät Vekku, Jekku ja Niksu-kissa (Pixie and Dixie And Mr. Jinks).

Jogi osoittautui lopulta suositummaksi kuin Hakki itse, ja se saikin oman nimikkoshownsa vuonna 1961. Hukki-Hukka (Hokey Wolf) tuotiin tässä vaiheessa emosarjaan Jogin korvaajaksi.

Sarja tuotettiin nimenomaan television tarpeisiin ja se näkyy ainakin varsin yksinkertaisessa piirrosjäljessä ja konstailemattomissa käsikirjoituksissa. Kunkin osion päähenkilöiden äänet teki ääninäyttelijä Daws Butler monen muun hahmon ohella. Niksu-kissan äänessä hän esimerkiksi imitoi Marlon Brandoa ja Jogin äänessä oli vivahteita näyttelijä Art Carneysta.


Huckleberry Hound -ohjelma oli kahdesti ehdolla parhaan lastenohjelman Emmyn saajaksi, ja sen pystin se nappasikin vuonna 1960. Neljä tuotantokautta, 69 episodia.

Suomessa ilmestyi hetken aikaa Hakki-koiran nimikkolehti, mutta kun vuonna 1965 lanseerattiin uusi hybridilehti Retu ja kumppanit, alkoi Hakkikin kavereineen viihtyä sen sivuilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti