Kun ison rahan primetime-sitcomia kalkyloidaan piirustuspöydällä, sijoitetaan se hyvin usein nuorten, urbaanien hauskanpitäjien maailmaan. Ja mikäs siinä; niinkin saadaan kyllä toimivaa tilannekomediaa kasaan.
On kuitenkin virkistävää pysähtyä hieman eri tempolla operoivan ohjelman pariin, jossa myös intressinkohteet ovat kuin eri planeetalta. Britcom on erityisesti kunnostautunut varttuneempiväkivetoisten komedioiden teossa. Yksi tämän skenen lippulaivoista on Vanha suola janottaa/As Time Goes By (1992-2005) -sarja.
Sarjan taustakertomuksen mukaan nuori sairaanhoito-opiskelija Jean ja upseeri Lionel tapasivat 50-luvulla ja ihastuivat toisiinsa. Parille tuli ero, kun Lionelin täytyi lähteä Koreaan, ja he kadottivat sen seurauksena kokonaan yhteyden toisiinsa. Lähes 40 vuotta myöhemmin he sattumalta tapaavat toisensa uudelleen. Yltiöromanttinen idea siis. Ja mahtavan toimiva. Kukapa ei itsekin unelmoisi kaukoihastuksesta, joka olisi toteutunut?
Sarjan alussa Jean ja Lionel haparoivat nykypäivässä ensin edes tietämättä toisistaan, ja sen jälkeen sitten tunteiden, tuntemusten ja realiteettien ristiaallokossa suhteensa suhteen. Kaikki kovin mahdollista ja todellista. Ja vaikka muistot olisivat kuinka kauniita tahansa, vanhenee ihminen itse väistämättä ja muuttuukin. Onko suhteen uudelleenaloittaminen ja sen kehittäminen mahdollista ja onko se järkevää?
Vanha suola kuitenkin janottaa Vanha suola janottaa -sarjassa, ja vuosien mittaan nähdään, miten se kohtelee Jeania, Lionelia sekä heidän läheisiään. Henkilögalleriassa on valinnanvaraa moneenkin suuntaan, hahmoja on sekä kirjoitettu että tyypitelty isolla talikolla. Sarja kuitenkin lepää uskomattoman uskottavien ja luontevien pääosanesittäjien varassa.
Judi Dench on tehnyt pitkän ja arvostetun uran sekä teatterin että elokuvan parissa. Hän hallitsee monenlaisen ilmaisun, ja osaa olla tyylikäs. Eräässä yleisöäänestyksessä hänet valittiin Britannian parhaaksi naisnäyttelijäksi. Suuri actionyleisö kuitenkin tunnistaa hänet parhaiten yllätysroolistaan M:nä Bond-elokuvien sarjassa. Se oli varmaan hauska irtiotto Denchistä itsestäänkin. Geoffrey Palmer on hänkin pitkänlinjan näyttelijä kaukaan 50-luvulta alkaen, mutta hänen ominta maastoaan ovat olleet lukemattomat tv-tuotannot. Katalogista löytyy kuitenkin hänenkin Bond-hetkensä vuodelta 1997...
Sarjan huumori on toisinaan hieman visuaalistakin, harvakseltaan törmäilyä ja sekaannuksia mutta hyvin usein dialogivetoista. Nämä näyttelijät hallitsevat repliikkien rytmit ja painotukset, ja sarjaa on viihdyttävä katsoa. Suurta tarinaakin kehitellään koko ajan eteenpäin. Tuotannossa oli välivuosia, mutta sarja venyi lopulta yhdeksän kauden pituiseksi (67 episodia).
Sarjan nimi (joka syntyi vasta ensimmäisen kuvauspäivän aikana, kun tuotannossa mukana ollut porukka ei hyväksynyt alkuperäistä 'Winter with Flowers' -nimeä) ja alkutekstien taustalla soiva Herman Hupfeldin 30-luvun musikaaliin kirjoittama biisi 'As Time Goes By' tuli kaikille meille tietenkin tutuksi Michael Curtizin filmistä Casablanca (1942).
Suomessa sarjan ensimmäinen kierros alkoi vuonna 1993.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti