Homicide - Pelon kadut - Homicide: Life on the Street

Barry Levinson tunnetaan Baltimore-kytköksestään. Hän on itse sieltä kotoisin, ja monet hänen elokuvistaan liittyvät myös Baltimoreen (Diner, 1982, Peltiheikit/Tin Men, 1987, Avalon, 1990 ja Liberty Heights - vapauden rajat/Liberty Heights, 1999). Vaikka Levinsonilla on salainen huumorimenneisyys Marty Feldmanin ja Mel Brooksin tuotantojen kirjoituspuuhissa, mielletään hänen työnsä silti ennemminkin draamaosastoon kuin pöljäilyyn. Levinson on ollut useamminkin ehdolla, mutta voittanut yhden parhaan ohjaajan Oscarinkin (Sademies/Rain Man, 1988).

Baltimore Sun –lehden toimittaja David Simon kirjoitti vuonna 1991 tosipohjaisen kirjan 'Homicide: A Year on the Killing Streets', jonka hän oli kirjoittanut niiden kokemustensa pohjalta, joita hän oli saanut vietettyään vuoden murhatutkintaryhmän kanssa. Simon tarjosi sitä kotikylän pojalle Levinsonille elokuvan pohjaksi. Levinson kiinnostui kirjasta, mutta näki siinä enemmän mahdollisuuksia tv-sarjaksi kuin yksittäiseksi elokuvaksi. Näin sekä henkilöiden että koko yhteisön tarinaa voitaisiin laventaa isompaan mittaan.

Levinson näki tarinassa myös bulkkipoliisisarjan vastaisia, kiinnostavia elementtejä, kuten poliisien välisiä näkökantaeroja, kyynisyyttä työhön ja jopa sitä, että rikollinen saattoi päästä pälkähästä. Tästä kaikesta syntyi Homicide – pelon kadut/Homicide: Life on the Street (1993-99).

Homicide kuvattiin 16-millisellä käsivarakameralla aidoilla Baltimoren kaduilla, mikä lisää sarjan uskottavuutta ja kunnioittaa alkuperäislähteen dokumentarisuutta. Yleensä seurataan useita tarinoita yhdessä episodissa. Tarinat ovat hyvin kirjoitettuja ja henkilöhahmot ovat poikkeuksellisen vahvoja persoonallisuuksia, joten on hieman ihme, että katsojien suosiota ei oikein herunut. Ei, vaikka ohjelmaa kiiteltiin ja palkittiinkin. Olihan Homicide-sarjalla toki kilpailijoitakin, jos kohta kääntäen ne toimivat vetureina, joiden imussa olisi laatusarjan ollut hyvä puskea eteenpäin.

Sarjaa tehtiin lopulta kuitenkin 7 kautta, mutta monet niistä olivat kovin lyhyitä, joten jaksoja ei kertynyt enempää kuin 122. Neljä tarinan hahmoa olivat mukana kaikilla kausilla: Yaphet Kotton Al Giardello, Clark Johnsonin Meldrick Lewis, Kyle Secorin Tim Bayliss sekä Richard Belzerin kiinnostava John Munch. Munch siirtyi luontevasti Homiciden lopettamisen jälkeen Kova laki –universumin sarjaan  Law & Order: Special Victims Unit.

Jos Homicide oli jo hyvä sarja, niin täyteen kultasuoneen alkuteoksen kirjoittaja David Simon iski ryhtyessään työstämään yhtä kaikkien aikojen huiminta sarjaa: Langalla/The Wire. Ja eiköhän vain, kun oikein tarkkaan katsoo, niin John Munchin näkee cameo-roolissa yhdessä viimeisen kauden baarikohtauksessa…

Homicide on yhäkin hyvin toimiva sarja. Sarja, joka on saanut sellaisenkin mainesanan kuin 'The Best Show You're Not Watching'.

Bolander: It's hard to meet single woman on this job. You meet plenty of widows, but the timing just don't seem right.